Gospel tuli minuun jouluna 2018. Sisko ja minä olimme ihastuneet Pentatonixin versioon O Come All Ye Faithful kappaleesta ja kuunnelleet sitä tahoillamme lähes taukoamatta. Kappale vaikutti minuun niin voimakkaasti, että aamuisin ruuhkaratikassa jouduin istumaan käsieni päällä, jotten ponkaisisi pystyyn tanssimaan ja julistamaan ilosanomaa. Tiesin, että tätä minä haluan tehdä! Aloin ottaa selvää, järjestetäänkö missään Helsingin kirkossa gospelmessuja, ja päädyin Gospel Helsingin sivuille, josta löytyi tieto, että Gospelia Kaikille -suurkuoroon ilmoittautuminen oli parhaillaan käynnissä.
Alussa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta musiikin majesteettisuus tempaisi heti mukaansa. Gospel Helsinki -kuorolaisten harjoitustemme lopuksi laulama Jesus Is Right Here meni suoraan sydämeen ja sai ensimmäiset onnen ja liikutuksen kyyneleetkin tirahtamaan.
Luulin alussa tulevani ”vain” kuoroon, mutta vuosien kuluessa olen huomannut löytäneeni sen, mitä olin pitkään etsinyt: paikan hengellisestä yhteisöstä. Meistä laulajista on muodostunut kiinteä porukka, jossa on hyvä yhteishenki ja huumori. Hengellisyys on läsnä luontevalla ja sallivalla tavalla.
Kuoron toiminta on koko ajan jalostunut, ja taitavassa ohjauksessa ja monipuolisen ohjelmiston myötä olen kehittynyt laulajana. Itseluottamuksenikin on vahvistunut ja konserteissa esiintymisestä on tullut valtava positiivisen energian lähde. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan, miten huumaavaa on laulaa ja tanssia kuorolavalla ja nähdä yleisön lähtevän innokkaasti mukaan. Silloin rajat katoavat, olemme kaikki yhtä, Pyhä on läsnä ja maailma on hyvä.
Laulettuna ja tanssittuna evankeliumin ilosanoma ulottuu paljon mielen tasoa syvemmälle. Gospel saa sydämeni avautumaan ja ylistys nousee aivan itsestään. Silloin voi kokea Jumalan mysteerin. Joskus laulaessa tuntuu kuin pieni minä väistyisi ja jokin suurempi laulaisi kauttani. Gospelista saan myös turvaa ja toivoa vaikeisiin hetkiin. Tähän yhteisöön voin tulla juuri sellaisena kuin olen, iloineni ja suruineni, ja tulla kannetuksi ja lohdutetuksi.
Ja se meidät kuoroon johdattanut kappale, se laulettiin joulukonsertissa 2022.
Nelisen vuotta sitten olimme tyttäreni kanssa haastateltavana kuorossa laulamista koskevassa lehtijutussa, jonka otsikko oli: ”Ilosanomaa täydestä sydämestä”. Haastattelija kysyi, millaiselta tuntuu laulaa kuorossa. Silloin vastasin, että kuoron keskiviikon harjoitukset on viikon paras henkireikä. Anu Heikkinen muotoili silloisen tunteeni oivallisesti sanoiksi:
”Kun sävel koskettaa, sanat innostavat ja musiikin rytmi kulkee päästä varpaisiin, ei vain yksinkertaisesti voi olla paikoillaan. Laulusta tulee liikettä, ja ilo läikähtelee yli reunojen.”
Nyt, kevään kynnyksellä neljä vuotta myöhemmin ja koronakurimuksen vihdoin hellittäessä, kysyn itseltäni, miltä kuorossa ja erityisesti Gospel Helsingin riveissä laulaminen tänään tuntuu. Totean, että tunne on edelleen sama kuin neljä vuotta sitten ja sama kuin silloin, kun aloitin kuorossa yli 15 vuotta sitten. Tunne on kenties jopa voimistunut ja saanut erilaisia sävyjä ja syvempiä kerroksia. Koen usein olevani erittäin kiitollinen tästä kuoroperheestä, ystävistä, joita olen tämän kautta saanut ja siitä, mitä kuoron tuomat projektit ja moninaiset tapahtumat ovat minulle vuosien varrella antaneet. Näistä olen saanut elämääni sellaista rikkautta ja pääomaa, mitä ei rahalla voi koskaan ostaa.
Yksi minulle tärkeitä elämän arvoja on tehdä hyvää ja saada auttaa; saada aikaan jotakin, mikä tuo muille hyvän mielen. Joskus nuorena koululaisena kirjoitin isälleni kirjeen, että haluan lähteä lähetyssaarnaajaksi Afrikkaan. Haaveilin arvokkaasta työstä, jossa voisin vaikuttaa lähimmäiseni hyväksi. No lähetyssaarnaaja, tai muutakaan ”vaikuttajaa” minusta ei tullut.
Nyt keski-ikäisenä pysähdyn miettimään, että ehkä olen kuitenkin jollain tavalla arvokkaassa ja tärkeässä paikassa toimiessani yhtenä Gospel Helsingin vastuunkantajista. Saan olla mukana kehittämässä ja viemässä kuoron asioita eteenpäin yhdessä muiden kuorolaisten kanssa ja saan osaltani olla vaikuttamassa myös siihen, että meidän omat konserttimme olisivat niin yleisölle kuin kuorokaverillekin mahdollisimman hyvä ja energisoiva kokemus.
Viralliset nimikkeeni kuorossa ovat konserttimestari ja Gospelia Kaikille-koordinaattori ja olen mukana myös kuoromme yhdistyksen hallituksessa. Käytännössä tehtäviini kuuluu moninaiset konsertti- ja tapahtumajärjestelyt, aikatauluista sopiminen, muusikoiden ja kuorolaisten tiedottaminen ja Gospelia Kaikille -kuoron käytännön järjestelyt.
Koen että kuorossa toimiessani saan todellakin tehdä hyvää ja saan myös auttaa lähimmäistäni. On voimaannuttavaa saada olla kerran kuukaudessa auttamassa ja vastaanottamassa useita kymmeniä Gospelia Kaikille-kuorolaisia, jotka innoissaan tulevat laulamaan Gospelia. Näinä kuorovuosina olen saanut tukea, ohjeistaa, kuunnella, viestiä, kohdata ja tuoda ihmisille hyvää mieltä. Eikös tämä ole juuri sitä, mistä nuorena haaveilin? Laulun myötä saan myös välittää evankeliumin vapauttavaa viestiä.
Olen muutamia kertoja lisännyt kuoroille lähettämiini viesteihin itselleni merkityksellisen runon, ja tämän haluan myös jakaa tässä kaikille:
"Music; speaks what cannot be expressed, soothes the mind and gives it rest, heals the heart and makes it whole, flows from heaven into the soul."
Musiikki ja yhdessä laulaminen antaa positiivista energiaa, niin laulajalle itselleen kuin myös kuulijalle.
Gospelissa ja kuorolaulussa on voimaa!
