Suomen Valkonauhaliitto täytti tänä vuonna 120 vuotta ja he toivoivat juhlaansa gospelesitystä. Sattui kuitenkin niin, että Gospel Helsinki -kuoro oli juuri tuon viikonlopun kuoroleirillä, joten vaihtoehdoksi jäi, että me - porukka Gospelia Kaikille kuorosta - lähtisimme tilaisuuteen esiintymään. Joutuisimme myös esiintymään ilman kuoronjohtajaamme, mikä toi esitykseen aivan erityisen haasteen.

Saimme koottua kuorolaisistamme 20 hengen porukan, joka lähtisi tilaisuuteen laulamaan. Valitsimme esitettävät laulut yhdessä kuoronjohtajamme Nina Pakkasen kanssa, joka myös ystävällisesti teki meille stemmanauhat, joista pystyimme harjoittelemaan kukin omaa ääntämme. Pidimme ensimmäiset harjoitukset Kannelmäen kirkossa, jossa pääsin Ninan johdolla myös kokeilemaan kuoron johtamista. Se ei ollutkaan mitenkään helppoa!

Suomen Valkonauhaliiton pääsihteeri Taru Koivisto oli luvannut säestää meitä juhlassa ja pääsimmekin harjoittelemaan hänen kanssaan Valkonauhaliiton kauniisiin toimitiloihin Liisankadulle. Hieman haparoiden lähdimme kuulostelemaan, miltä laulumme kuulostaisi, olimmehan laulaneet tällä porukalla vain kerran aikaisemmin. Laulut olivat kuitenkin tuttuja ja aiemmin hyvin harjoiteltuja, joten kyllähän se pikku hiljaa alkoi sieltä soida yhteen. Myös Taru Koiviston ammattitaito ja upea säestys antoivat vahvan tuen laulullemme.

Lauloin itse aluksi yhtenä kuoron täysivaltaisena jäsenenä, mutta huomasin, että kuoro janoaa johtajaa ja koin, että minun oli vain otettava se paikka, vaikka se tuntuikin vaikealta. Yllättävän paljon vaati keskittymistä sekä laulaminen että kuorolle merkkien näyttäminen; koko ajan piti ajatuksissa olla jo vähän edellä laulussa. Kuorolaisten rohkaisevat kommentit kuitenkin antoivat tunteen, että ihan hyvin se menee.

Itse juhlapäivä koitti, meidän esityksemme oli juhlan viimeinen ohjelmanumero. Yritin muistella kuoronjohtajamme Ninan oppeja, millä saada henkeä esitykseen ja kosketuksen yleisöön. ”Ajatelkaa jotain teille tärkeää ihmistä”, sanoin, ennen kuin lauloimme The Blessing -kappaleen. Esityksen aikana tunsin, että koimme yhteyden yleisön kanssa ja se on varmaan paras palkinto, minkä esityksestä voi saada.

Tilaisuuden jälkeen pidimme kuorolaisten kesken vielä pienen palautetilaisuuden ja söimme lahjaksi saamamme suklaarasian. Kaikilla oli tunne, ettäettä olimme onnistuneet ihan hyvin. Saimme arvokkaan kokemuksen ja oli hienoa tutustua hieman syvemmin omiin kuorokavereihin.

Kiitos edellä mainittujen lisäksi myös Gospelia Kaikille -kuoron mentorille Minna Joutsenelle, josta oli iso apu käytännön järjestelyissä.

Iina Lindström, Gospelia Kaikille -kuorolainen