Lennon oli määrä lähteä klo 17:35, joten väki alkoi pikku hiljaa valua Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 15 alkaen. Ninalla ja Jossulla oli ollut aivan omanlaisensa haasteet matkalle pääsemiseen, liittyen byrokratiaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen pääsimme kuitenkin kaikki oikealle laiturille. Kuoro lauloi lähtöaulassa Kalliolle kukkulalle, Down By The Riverside ja muita tuttuja biisejä.

Lennon kesto oli 9 tuntia ja se kului torkkuen, elokuvia ja tv-sarjoja katsellen, Haluatko miljonääriksi peliä pelaten ja jutellen. Oma kohokohtansa oli käytävillä käveleskely ja kuorolaisten kanssa jutustelu koneen taka-osassa, josta sai ottaa Fazerin suklaakonvehteja ja mustikkamehua. Lämpimät ateriat olivat makaroonilaatikko ja myöhemmin tulinen intialainen papu- ja linssipata.

Saavuimme Chicagon O’Hare lentokentälle klo 18:45 paikallista aikaa. Kaikki oli suurta, varsinkin autot ja niiden renkaat. Ulkona oli 30 astetta lämmintä vaikka aurinko oli jo laskenut. Meidät haettiin isolla amerikkalaista koulubussia, poliisin tai armeijan ajoneuvon yhdistelmää muistuttavalla limousiini bussilla (bussiinilla) Hi Chicago Hostellille, joka sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Hostellissa jakauduimme kaikki omiin huoneisiimme, useimmat 8 hengen huoneissa, jotka oli jaettu kahteen makuuhuoneeseen ja osa omiin huoneisiinsa kerrosta ylempänä. Huoneissa oli yksi yhteinen vessa ja suihku, sekä keittiö, jossa kaasuhellan levyjen sijaan oli vain tyhjät reiät. Jääkaappi oli suuri ja vanha. Se oli ehkä vähän liiankin tehokas, sillä vesipullo jäätyi tunnissa jääkalikaksi sen sisällä. Illalla ei juuri ehtinyt tehdä muuta kuin käydä nukkumaan.